Tylsä kummitäti -- Dull godmother

Kummipoikani viettää viikonloppuna synttäreitä. Tiedustelin hänen äidiltään, onko sankarilla lahjatoiveita.

Sain kuulla, että pian 5-v. kummipoikani oli heti hakenut paperinpalan ja kirjoittanut siihen jotain robotista. Kirjekuoreen hän oli kirjoittanut aivan itse sukunimeni isoilla kirjaimilla ja numeroita, kuulemma postilaatikon numerot. No, onneksi on tuo sähköposti, kun varsinainen kirje oli hukkunut jo ennen lähettämistä.

Mutta mitä tekee kummitäti? Ei mitään hienoa robottia, joka kaukosäätimestä painamalla liikkuu ja silmät vilkkuu ja ääntä kuuluu. Ei, kummitäti ompelee tylsän pehmeän paketin. Laittaa sentään lohdutukseksi pipon kylkeen kuvan robotista. Ja pitäähän robotilla olla heijastava vartalo, jotta kummipoika pysyy turvassa liikenteen seassa.

My godson turns 5 this weekend. I asked his mother for suggestions for a birthday present. She told me that he had taken a piece of paper as soon as he had heard my question. He had written something about a robot. Then he had taken an envelope and written my surename on it all by himself. And some numbers. Numbers of the mailbox, apparently.

I didn't get the letter, because it went missing before they sent it, but luckily there are other kind of mailboxes to send the information to.

So, what does the godmother do? She doesn't get her godson a robot. No, she makes a soft present. A beanie with a picture of a robot. How dull is that?!

The body of the robot is made of reflective fabric to keep my godson safe when outdoors in the dark.

Tunika nro 2 -- Tunic no. 2

Ihastuin tunikan kaavaan niin paljon, että pienten parannusten jälkeen tein toisen vaaleanpunaisesta kirppislakanasta. Sitä oli jäänyt jakusta juuri sopivan kokoinen pala.

I liked the tunic so much that I had to make another one. After a few adjustments on the pattern I used the rest of the pink fabric, a leftover from the jacket I had made earlier. The fabric used to be a second-hand bed sheet.