Eräänä vuonna sain mahdollisuuden osallistua kansainväliselle nuorten leirille Saksassa. Sairastuin kuitenkin juuri edellisenä päivänä, joten jouduin jäämään kotiin. Miksi näin piti käydä juuri minulle? Oli musertavaa luopua kauan odotetusta matkasta. Kävi kuitenkin niin, että paranin nopeasti ja sain paikan lennolle vain päivää myöhemmin kuin muu suomalaisryhmä oli lähtenyt ajelemaan halki Suomen ja Ruotsin kohti Saksaa. Saavuin perille ensimmäisen leiripäivän yönä. Se oli ensimmäinen matkani yksin ulkomaille. Hiukan hirvitti odottaa yksin yöllä Kielin päärautatieaseman bussipysäkillä tuntematonta hakijaa: saksalaismiestä, joka pukeutuu nahkahousuihin.
Liekö ollut nahkahousujen ansiota vai mitä, mutta siitä lähtien tämä vanha matkatoimiston mainos ei ole jättänyt minua rauhaan:
When I was a kid, going to different countries was merely a distant dream. A few times I was lucky enough to travel overseas with my family.
One year I had the opportunity to go on an international youth camp in Germany. Unfortunately a day before the departure I got sick and had to stay home. Why, why did it happen to me? I was devastated. But as it turned out I was able to catch a flight a day after our group started their journey by car from Finland to Germany via Sweden, and arrived late at night of the first day of camp. It was my first flight by myself. It was a bit nerve-racking having to wait for an unknown German guy wearing leather pants (that's the description I got) to pick me up from a bus stop at midnight in front of the main train station in Kiel.
I'm not sure whether it was the leather pants or what, but ever since I've felt like this old ad of a travel agency: "I felt oddly restless. So I set off."
...tällä kertaa Varsovaan.
...this time to Warsaw.
No comments:
Post a Comment